Sukeltaja ja meriarkeologian harrastaja.
Varisnaisesti olen Suomen vesien hylkysukeltaja, mutta olen käynyt myös ulkomailla sukeltamassa kuten esimerkiksi Thaimaa, Bali, Philippiinit, Karibia, Meksiko ja Meksikon Cenotet, Egypti, Kreikka, Italia, Malta, Englanti, Kanariansaaret, Viro ja tietysti Ahvenamaa.
Etelän kirkkaissa ja värikkässä sukellusvesisä on tietenkin oma viehätyksensä, mutta historiasta ja meriarkeologiasta pitävä henkilö kuitenkin arvostaa vanhoja hylkyjä niitä enemmän. Kun sukellat monta sataa vuotta vanhalla melko ehjällä hylyllä, niin tiedät että hylyn kannella on viimeksi touhuttu monta sataa vuotta sitten. Siihen aika on pysähtynyt. Kaikki mitä näet, ovat juuri siltä ajalta. Tai uponnut uudempi sotalaiva. Kun laiva upposi vaikka vuonna 1941 niin aika pysähtyi siihen.
Sukeltamisen aloitin 4.5.1994 kun suoritin ensimmäiseen sukelluskurssiin (CMAS P*) kuuluneen avovesisukelluksen. Tällä hetkellä kursseja onkin takana jo useita ja sukellan kevyemmät sukellukset CMAS P3 tasolla ja tekniikkasukellukset avoimenkierron laitteella ja Advanced Recreational Trimix tasolla.
Olen tehnyt myös meriarkeologisia työsukelluksia Merimuseolle (nykyisin Museovirasto), joten olen sukeltanut vuosikausia myös Interspiron kokokasvo-osalla jossa on puheyhteys pintaan. Tämä työturvallisuuden takia.
Tälle sivulle tulee juttuja, kuvia ja videoita eri hylkykohteista painottuen Suomen vesialueelle ja tarkemmin Itäisen Suomenlahden ja Saaristomeren väliselle alueelle. Ja hylyistä kaiken tasoisille, niistä raiskatuista mattolaitureista aina ehjiin sotalahylkyihin.
Olen siis hylkysukeltaja. Etelän kirkkaat vedet korallien ja pikkukalojen väriloistoineen ei enää jaksa hirveästi innostaa. Ne on niin nähty. Mutta isot ”kalat” jaksaa vielä kiinnostaa, niinpä isot mantat, hait, valashait, seepiat ja kilpikonnat on ihan kivoja. Lisäksi kirkkaissa vesissä joissa on 15-20 metrin pystysuorat seinämät ovat hienoja kokemuksia, koska silloin sukeltaja tuntee leijuvansa painottomassa tilassa. Niitä alas leijuessa todella tuntee painottomuuden ja tuntee lentävänsä. Aivan kun leijuisit hitaasti vuoren reunaa alaspain, mutta voit myös päättää nousta takaisin ylemmäksi. Napin painalluksella.
Sukellusmatkakertomuksista.
Kaikki tämän sivuuston tekstit on kirjoitettu vain kirjoittajaa itseään varten pitkälti päiväkirjatyyppiseksi tekstiksi. Joten tekstit voivat paikkapaikoin olla nykyiseen hetkiseen aikaan vähän pitkiä. Tekstejä ei ole siis optimoitu hätäistä lukijaa varten. Lisäksi kuvat on valittu myös kirjoittajaa itseään varten. Kuitenkin, jos tästä sivutosta on hyötyä sinulle, se on vain lisäbonus. Kommennetteja sisälllöstä on myös aina kiva saada.
Miksi vielä tarinat ovat kesken?
Matkakertomukset ja monet hylkykortit ja hylkyjen kuvagalleriat vuosilta 2001-2016 on jo kertaalleen kirjoitettu. Mutta salaman rikkoman NAS verkkoaseman, jossa oli kahdella kovalevyllä peilaava RAD1 järjestelmä, pystytys oli käytännössä mahdotonta koska samaa elektroniikaa (koteloa) ja Kerneliä ei enää saanut. QNAP:in RAID1 levyjä ei saa nostettua pystyyn edes Linuxilla, koska QNAP kirjoittaa toiselle levylle jotain omaa tauhkaa. Levyjen RAW data saatiin kyllä luettua, mutta koska tiedostojärjestelmä oli kadonnut, oli myös kaikkien tidostojen nimi ja hakemistorakenne poissa. Samaan aikaan Western Digitalin 5 TB kovalevy jossa oli backup alkoi antamaan samaa ääntä kuin sirkkeli, joten sieltä ei backuppia saanut palautettua. Ja kun on QNAP:in RAID1 levyn bitti-tason lukemisen jälkeen 4 teraa sekalaista nimetöntä ja metadatatonta tavaraa mikä pitäisi käydä läpi…. mahdoton rasti.
Lisäksi tuli siis parin kovalevyn crashinä, jossa oli backup:it. Eli ne vanhat kirjoitukset ovat jo bittien taivaassa. Tästä syystä nämä pitää nyt kirjoittaa uudestaan. Tämä vie oman aikansa. Onneksi osa on vielä paperilla.