Mauritius 2016

20.1.2016. Kolmas päivä Mauritiuksella. Eka dyykkipäivä.

Aamulla herätys klo 7:30 ja aamupala huoneistohotellin terassilla (jälkiuunileipää ja lisukkeita) jonka jälkeen lähdettiin sukelluskeskukseen. Joku paikallinen DM (Divemaster) tuli hakemaan meidät hotellimme pääsisäänkäynltä pomon autolla (tai no, Nissan Micra). Mahduttiin juuri ja juuri tähän kinderiin. Tullessa tämä DM peruutti pomon Micarn hotellin sisääntulon rampin reunukseen (jäi jäljet).

Sukelluskeskus oli todella pieni ”kämänen” paikka kadun varella. Ja keskuksen pukuhuone oli tosian kadulla eli vedetiin märkäpuvut päälle jalkakytävällä. Tämä selvisi vasta nyt aamulla. Autot ja bussit ajoivat metrin päästä ohi (nopeusrajoitus 60 km/h joka oli yleinen rajoitus kaupunkialueella).

Pikalinkit navigointiin

Sivulta toiselle pääsee sivun lopusta tai alla olevasta valikosta.

1. Mauritiuksen sukellusmatkan pääsivu.
2. Eka dyykkipäivä, Dive Ocean.
3. Toisen dyykkipäivän valmistelua.
4. Toka dyykkipäivä, Blue Water Divers. Vähän syvempi dippaus yli 40 metriin.
5. Snorkalusta auringonpaisteessa ja rajussa vesisateessa.
6. Kolmas dyykkipäivä, pari hylkyä.
7. Neljäs dyykkipäivä. Pehytkorallia ja kilpikonnia.

Matkakertomus jatkuu.

Kun märkäpuku oli päällä 30 asteen helteessä niin meiltä vihdoin kysyttiin sukeltajakortti ja katsotiin jopa sukelluspäiväkirja (602 sukellusta). Pullot ja painot olisivat veneessä, jossa vasta lopullisen rikauksen voisi tehdä. Ja miettä painotus.

Sukelsin Mauritiuksella 3 mm märkkärillä. Yllätyin positiivisesti kun täällä käytettiin teräspulloja. Niinpä kun pullona oli 15/200 pullo, niin en lopulta tarvinnut lainkaan painovyötä. Ihana tunne, alaselkä kiittää. Aloitin toki siten, että lyijyä oli vyöllä kevyesti 2 kg, mutta jo tokalla dyykillä luovuin siitä. Matkakumppaneilla oli 5 mm märkkäri ja 12/200 pullo, jolloin 2 kg lyijyä oli sopiva.

Ensinnäinen sukellus

Veneajo kohteeseen. Lyhyt briefaus kohteen päällä ja kiepsahdus laidan yli kahdessa aallossa. Lyhyt tsekki pinnalla (onneksi vain lyhyt) ja veden alle. Painotus oli kaikilla OK. Dyykatiiin noin 20 m syvyydessä, riutta jossa jylhähköjä kallioita, vähän värittömiä koralleja. Ei isoja kaloja (lienee syöty paikallisena ns. ekologisena lähikalana) mutta jonkin verran pienempiä aika värittömiä kaloja. Tästä 54 minuuttia kestäneestä sukelluksesta (max syvyyv 22,6 m keskisyvyydellä 13,7 m) sukelluskohteessa nimeltään Corsair Wall (toiselta nimeltään Craterie) ei kyllä jää paljon jälkipolville kerrottavaa (paljon kyllä kuvia). Vesi oli kyllä todella kirkasta ja sinistä. Hyvä näkyvyys. Sukeltajia oli kolmessa ryhmssä yhteensä 11 (4+3+4). Vesi oli 28 asteista.

Sukelluspäiväkirjan merkinnät:

• Sukelluksen suurin syvyys 21,2 m.
• Keskisyvyys 15,2 m.
• Sukellusaika 53 min, altiinaoloaika 49 min.
• Näkyvyys noin 30 metriä.
• Veden lämpötila 28 astetta
• Ilman lämpötila 32 astetta.
• Aurinkoista. Aurinko paistaa suoraan päältä.
• Riutta, ei värejä. Ei isoja kaloja. Jylhä maisema.

Sukelluksen jälkeen palasimme rantaan, jossa vene tyhjennettiin tyhjistä pulloista ja täydet lastatiin tilalle. Asikkaat olivat velvoitettuja auttamaan. Koska veneranta oli aivan sukelluskeskuksen vieressä (lyhyt kävelymatka) niin käytiin myös sukelluskeskuksella, jossa oli tarjolla kahvia ja teetä. Ei muuta. No, ei 10 dyykin pakettikaan paljon maksa, joten kuka niitä keksejä ja hedelmiä edes kaipaa. Pinta-ajaksi ennen seuraavaa dyykkiä tuli 1,5 tuntia, joten melko nopeaa toimintaa.

Toinen sukellus

Toinen sukellus tehtiin Caravelle 2 nimiselle kohteelle, joka sekin oli ihan lähtöpaikan lähellä. Käytännössä lyhyt siirtymä hiekkarannan edustalla olevalle riutalle. Tällä kohteella sukelsi 14 sukeltajaa. Kohokohtana tällä sukelluksella oli noin metin kokoinen Stingray.

Tällä kohteella oli myös paljon niitä sukellusparin (ja miksei mininkin) lempparikaloja. Niitä pieniä mustia kaloja valkoisella pienellä pilkulla eli anemonikalojen sukuuun kuuluvia vuokkokarollaissa asuvia kaloja. Niitä oli paljon. Ne ovat vain todella hankalia kuvata. Kun sukeltaja lähestyy niitä ottaaksen kuvan, niin ne suojautuvat vuokkokorallin sisään turvaan ja silloin ne liikkuvat todella nopeasti. Koska niitä oli paljon ja ne on lemppareita, niin otin niistä paljon kuvia, että edes osa onnistuisi. Eu oikein onnitunut, mutta galleriassa on silti näitä kuvia.

Sukelluksen kesto 53 minuuttia ja maksimi syvyys oli 21,2 metriä (keskisyvyys 15,2 m).

Toisen sukellluksen jälkeen palatiin rantaan ja käveltiin sukelluskeskuskelle. Varusteet riisutiin ja huuhdotiin perinteisssä huoltotilassa eli jalkakäytävällä. Sentään WC löytyi sukelluskeskuksen sisältä. Knoppitietona, että veneessä ei ollut tarjolla edes vettä. Yleensä on.

Päätettiin ettei jatketa tämän sukelluskeskuksen kanssa. Reissun organisointi oli melko syvältä (Ranskalainen firma!). Myös sukelluksen. Periaattessa meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja jokaisella tietysti oma DM. Mutta kun DM:t sukelsivat keskenään, niin kolme ryhmää oli siis yhdessä ja paikoin oli melko ahdasta.

Sukelluspäiväkirjan merkinnät:

• Sukelluksen suurin syvyys 22,6 m.
• Keskisyvyys 13,7 m.
• Sukellusaika 54 min, altiinaoloaika 50 min.
• Näkyvyys noin 40 metriä.
• Veden lämpötila 28 astetta
• Ilman lämpötila 33 astetta.
• Aurinkoista. Tyyntä.
• Riutta, ei värejä. Ei isoja kaloja. Jylhä maisema.

Sukelluksen jälkeen saimme kuljetuksen hotellille jossa joimme deko-oluet altaalla ja täytimme sukelluspäiväkirjat.

Sukelluskeskuksen henkilökunta kassatyttöä lukuunottamatta oli todella mukavia ja huumorintajuisia. Ja niinhän sukelluskeskuksen henkilökunta yleensä on, jos aikoo alalla pysyä. Kassatyttö oli taas syvänvakava, ei hymyä kenellekään, joiti vain rahastuksen. Ja oli siinä supertarkka.

Ensimmäisen sukellusken vedenalaiset kuvat

Sukelluskohde: Corsair Wall / Craterie

Toisen sukelluksen vedenalaiset kuvat

Sukelluskohde: Caravelle 2