22.1.2016. Viides päivä Mauritiuksella. Toka dyykkipäivä.
Sukelluskeskuksen iso pomon puhuteluun heti aamusta
Olimme kuulema täytelleet sitä MSDA:n lomaketta eilen huolimattomasti. Mm. kotiosoite puuttui (mitähän ne sillä tekee?). Ja sukelluskortin lupanumero (olivat kuitenkin itse ne kortit tarkistaneet). No tottakai se puuttui, kun Suomalaisessa sukelluskortissa ei ole nykyisin enää mitään lupanumeroa. No, se selvisi viimein kun pitkään tämä pomo korttia pyöritti kädessä eikä numeroa tosiaan ollut. Ja sukelluskaveri joutui kirjoittamaan sen tekstin ”I understand…” minkä minä olin eilen eri käskystä käsin kirjoittanut (jos ihmettelitte miksi siinä kuvassa oli tuo teksti). Byrokratia jyllää tässä sukelluskeskuskessa. Hetken kaipasin sitä Ranskalaista suurpiirteisyyttä.
Pikalinkit navigointiin
Sivulta toiselle pääsee sivun lopusta tai alla olevasta valikosta.
- Mauritiuksen sukellusmatkan pääsivu.
- Eka dyykkipäivä, Dive Ocean.
- Toisen dyykkipäivän valmistelua.
- Toka dyykkipäivä, Blue Water Divers. Vähän syvempi dippaus yli 40 metriin.
- Snorkalusta auringonpaisteessa ja rajussa vesisateessa.
- Kolmas dyykkipäivä, pari hylkyä.
- Neljäs dyykkipäivä. Pehytkorallia ja kilpikonnia.
Matkakertomus jatkuu.
Kun paperiasiat oli saatu järjestykseen saimme luvan lähteä rantaan.
Lähtö, mistä pullo, mihin varusteet?
Kannettiin sukellusvarusteet läheisen ranan laiturille missä sukellustukialus oli perä kiinni teräsritiläisellä laiturilla eli varusteiden kanto veneeseen oli helppoa. Oma muistikirjaan käsin kirjoitettu luonehdinta: vanha romu, kuten normaalisti . Henkilökunta vei ensin pullot, sitten me sukeltajat omine varusteineen astuimme veneeseen. Mutta ei ollut mitään hajua minne veneessä pitää mennä, mihin laittaa omat varusteet ja millaisen pullon saa eikä kukaan ollut opastamassa. Kysyttäessä sain jostain jotenkin 15/200 teräspullon (kuvaaminen kuluttaa ilmaa enemmän). Mutta ei mitään infoa miten homma toimii, mihin varusteet jne. Rikattiin kuitenkin sukellusvarusteet.
Päivän ensimmäisen sukellus briifaus
Juuri kun oltiin kohteella, saatiin lyhyt briiffaus kohteesta. Hypätään alas, mennään neljäänkymppiin, kierretään riuttaa, noustaan 35 metriin ja siitä 30 mentriin ja kierretään lisää. Sitten kahteen kymppiin josta noustaan pintaan kun dekot on tehty. Jotenkin dekot kuitattiin leikkisällä huumorilla. Tällä planilla sitten lähdettiin, OK.
Päivän ensimmäinen sukellus, Black Forest
Hyppy liikkuvasta veneestä mereen kaikkien kamerahärpäkkeiden kanssa. Meinasi loppua kädet kesken, kun toisella kädellä piti pitää itseään pystyssä liikkuvassa ja keikkuvassa veneessä ennen hyppyä. Ja vielä jossain välissä piti laittaa joillakin käsillä kokokasvo-osa päähän. No jotenkin sekin onnistui ja kaksi kättä riitti.
Tiputin alas syvään siniseen. Tämä se on se sukelluksen suola. Leijua painottomana hyvässä näkyvyydessä syvän siniseen. Vähän kokemusta haittasi se, että painoa oli liian vähän mukana eli tämän sukelluskeskuksen teräspullon taarpaino on pienempi kuin edellisen. Eli alasmeno kesti normaali pidempään ja ryhmä meni jo menojaan. Siis räpyläpotkuilla apua ja painuin alas syvän siniseen. Pohja tuli vastaan 41 metrin syvyydessä ja siellä oli kunnon virtaus. Tosi kova. Ja tietysi sukellettiin virtaa vastaan, kuinkas muuten. Kovassa vastavirrassa isosta kamerasta on se haitta että virta tarttuu siihen ja tarvitaan voimakkaammat räpyläpotkut ja se taas vaatii enemmän kuntoa ja nostaa ilmankulutusta (tällä sukelluksella ilmankulutus keskimäärin oli 20,3 litraa/min eli melko paljon). Hiukan jopa hengästytti. Kumpareiden takana virralta suojassa pystyi sentään ottamaan kuvia ja säätämään kameran ja salamoiden asetuksia. Sukelluskohteessa oli aika hienoja kalliomuodostelmia ja vähän enemmän kaloja kuin kahdella aiemmalla sukelluskella.
Kun kaikilla oli noin 50 bar ilmaa jäljellä ja dekojakin se ”sopiva määrä”, niin lähdetiin nousemaan dekoihin eli irti pohjasta väliveteen virran vietäväksi. Pohja meni parissa kympissä jo melkoista vauhtia kun olimme dekossa (noin 4-5 m syvyydessä). 8 min dekoilun jälkeen noustiin pintaan. Kun minulla oli kerran jo lähtiessä liian vähän painoa mukana, niin olipa hiukan hankala pysyä dekosyvyydessä tyhjällä (eli kevyemmällä) pullolla. Keuhkoissa ei voinut olla kovin paljoa ilmaa jos halusi pysyä dekossa. No, siitäkin selvittiin rutiinilla.
Opas saalisti pohjalta koralleja syövän ötökän (Acanhaster planici). Tämä Sea Star on levinyt maailman merille melko räjähdysmaisesti tuhoten osaltaan muutenkin kärsiviä ja liiasta merenlämmöstä kuolevia koralleja.
Voi kun samalla syvyysalueella olevalla Alca nimisellä hylylläkin olisi vastaavat olosuhteet mitä oli tällä sukelluksella.
Sukelluspäiväkirjan merkinnät:
- Sukelluksen suurin syvyys 42,7 m.
- Keskisyvyys 22,9 m.
- Sukellusaika 37 min, altiinaoloaika 28 min.
- Näkyvyys noin 40 metriä.
- Ilmankulutus 20,3 l/min.
- Veden lämpötila 28 astetta
- Ilman lämpötila 31 astetta.
- Puolipilvistä.
- Kalliomuodostelmia. jonkin verran kaloja, ei isoja.
Vene ajoi rantaan jossa veneeseen jätettiin kaikki muut varusteet paitsi arvotavarat.
Deko-oluelle ja murkinaa mahaan
Käveltiin rantaa pitkin hotellillemme, kun kuitenkin kohtuu lähellä oltiin eli matkaa ei kovin montaa kilometria ollut. Löydettiin matkalla ravintola mistä saatiin deko-oluet (Le Cardinal Exlusive Resort). Näkymä oli loistava ja bisse kallista, maksoi 150 MUR eli 3€. Paikalliseen hintatasoon verrattuna siis sikahintaista.
Hörpittiin deko-oluet sukelluspäiväkirjan täytön lomassa. Matkalla hotellille rantaa pitkin kävelessämme pysähdyttiin myös uimaan. Ja löydettiin rannalta joku koju mistä saatiin patongin tyyppistä provianttia.
Parin tunnin päästä palattiin sukelluskeksukselle jossa henkilökunta ei tiennyt mitään päivän kakkosdyyksitä. Sitten yhtäkkiä käsketiin rantaa eli seuratkaa tuota pullokärryä. Päästiin rantaan ja hypättiin veneeseen. Kukin etsi itselleen paikan mihin rikaisi sukellusvarusteet. Homma menee yleensä niin, että penkin alla on laatikko jossa on yhden sukeltajan varusteet ja yleensä tämä laatikon kohdalla oleva paikka on kyseisen sukeltajan paikka. Tällä estetään hirveä kamojen siirtely edes takas liikkuvasa veneesä. No nyt ei ollut näin, vaan joku oli vallanut sen paikan minkä alla oli sukellusvarusteeni. Odotin pahimman ryysiksen ja varusteiden rikaamisen ja aloin etsimään itselleni pulloa. Oltiin melkein kohteessa tässä vaiheessa. Löysin yhden 15/200 pullon ja tein itselleni myös kahden kilon painovyön ja rikasin sukellsuvaruteet rutiininomaisesti ja nopeasti. Juuri kun sain sen tehtyä, niin alkoi kohteen briifaus.
Päivän toinen sukellus, hylky nimeltä Stella Maru
Sukelluskohteena olisi Stella Maru niminen hylky. Stella Maru on entinen japanilainen kalastuslaiva, joka upotettiin keinotekoiseksi riutaksi vuonna 1987. Stella Maru lepää kölillään hiekkapohjalla. Hylky on levien, pienten pehmeiden korallien, vuokkojen ja merisiilien peitossa, ja se on koti erilaisille vedenalaisille olennoille kuten hylystä turvan löytäneille kahdelle ystävälliselle jaavalaista mureenalle. Hylyn ympäristössä on enemmänkin kaloja kuten kivikaloja, leijonakaloja, skorpionikaloja eli melko rikas merieläimistö, kun vertaa alueeseen muuten.
Kun lähes kaikilla muilla oli jo varuteet puettuna, sanottin meillkin että olisime ekassa ryhmässä, joten tuli kiire pukea varusteet päälle. Pikaisesti kamat päälle ja pudotus lennosta kohteen päälle. Stella Maru näkyikin heti kun pisti pään veden alle ja lähdin leijumaan alas kohti hylkyä, joka on kölillään 25 m syvyydessä. Kannella oli vettä 20 metriä. DM kutsui Murenan kurkkuäänellä ja se tulikin heti esiin jostain keskilaivasta omalle paikalleen perän ilmastointiputkeen. Mahtavan kokoinen mureena, en ole ennen niin suurta nähnyt. Ei pituuden vaan paksuuden puolesta. Alla kuvasarja kun mureena siirtyy kotikolostaan ilmanvaihtoputkeen.
Tutkitiin hylkyä (ei potkuria ja peräsintä, upotettu riutaksi) päältä ja sisältä. Noin 25 min sukellusajan jälkeen joltain alkoi olemaan ilmat vähissä ja DM lähetti minut ja sukellusparini viereiselle riutalle jatkamaan sukellusta ja kolme sukeltajaa + DM lähti pintaan. Lähdettiin sitten sinne viereiselle riutalle jatkamaan sukellusta. Riutta oli aika mitään sanomaton, mutta nähtiin erakkorapu spirallin mallisessa simpukan kuoressa. Lisäksi pieni boxfish eli Pufferfish, trupettikala ja iso pöytäkoralli.
Pallokala? Nuori Porcupinefish puolustautuu vihollisiaan vastaan muuttamalla itsensä pallon muotoon puhaltamalla vettä kehoonsa. Samalla kuvassa näkyvät terävät ja erittäin myrkylliset piikit nousevat pystyyn. Ja sitten se on PALLOKALA.
Sekä Porcupinefish lajiin kuuluva pieni Masked Porcupinefish (Diodon liturosus). Tuttavallisesti tätä sanotaan Box-fishiksi sen muodon perusteella. Yleensä nämä kalat ovat n. 30-50 cm pituisia, mutta tämä oli alle 10 cm mittainen, siitä erikoinen. Mutta varmaan kasvaa vielä isoksi, jos sitä ei oteta ekoloogiseksi lähiruuaksi. No onneksi tätä kalaa suojaa ihmisellekin hyvin myrkyllinen nahka. Mutta ainakin Havajilla ja Tahitilla näitä käytetään lähiruuaksi.
Noustiin pintaan kun ilmat alkoivat vähenemään. Suunnon dekopoiju repesi sitä ampuessani joten se ei noussut pintaan. Lienee ikä tehnyt tehätävänsä, tosin oli vasta noin 10 vuotias. Maksimi syvyys 25 metriä, keskisyvyys oli 17,7 metriä. Sukellus kesti 47 minuutti (altiina 43 min) ja ilmankulutus oli 18,4 l/min.
Palattiin rantaa ja mentiin sukelluskeskukseen, jossa varattiin seuraavat dyykit. Huominen (lauantai) oli jo täynnä, mutta sunnuntaina (24.1.) olisi tilaa aamulähdöllä mutta ei iltapaivallä. Selvästi sukeltajat täällä tekevät vain yhden sukelluksen päiviä ja eivät kuulema yleensä aamuisin. Ja sukelluskeskuksellakin on kaksi työvuoroa eli iltapäivstä on eri henkilöt kuin aamulla ja siksi ei yleensä tehdä kahta dyykkia yhdellä reissulla.
Varattiin aamun dyyykit, jätettiin sukellusvarusteet sukelluskeskukseen ja skootteroitiin hotellille.
Sukelluspäiväkirjan merkinnät:
- Sukelluksen suurin syvyys 25,0 m.
- Keskisyvyys 17,7 m.
- Sukellusaika 47 min, altiinaoloaika 43 min.
- Näkyvyys noin 40 metriä.
- Ilmankulutus 18,4 l/min
- Veden lämpötila 28-29 astetta
- Ilman lämpötila 30 astetta.
- Puolipilvistä.
- Kalliomuodostelmia. jonkin verran kaloja, ei isoja.
