24.1.2015. Seitsämäs päivä Mauritiuksella. Kolmas dyykkipäivä.
Herätys aamulla klo 7 ja aamupala perinteisesti huoneistohotellin terassilla. Sitten skootteroitiin sukelluskeskukselle, jossa sukellusvarusteet löytyivät kuin löytyivätkin jostain toimistohuoneesta.
Pikalinkit navigointiin
Sivulta toiselle pääsee sivun lopusta tai alla olevasta valikosta.
- Mauritiuksen sukellusmatkan pääsivu.
- Eka dyykkipäivä, Dive Ocean.
- Toisen dyykkipäivän valmistelua.
- Toka dyykkipäivä, Blue Water Divers. Vähän syvempi dippaus yli 40 metriin.
- Snorkalusta auringonpaisteessa ja rajussa vesisateessa.
- Kolmas dyykkipäivä, pari hylkyä.
- Neljäs dyykkipäivä. Pehytkorallia ja kilpikonnia.
Matkakertomus jatkuu.
Mentiin omatoimisesti rantaan. Rannassa olikin kaksi saman sukelluskeskuksen sukellustukialusta, joten arvotaan siis päivän vene. Kun kyselin henkilökunnalta kumpaan veneeseen pitäis mennä, niin vastattiin että riippuu sukeltajaluokasta. Vastasin että ”deep diving”, jolloin meille osoitettiin toista venettä ja sinne menimme. Vene lähti myöhässä vasta kun joku toinen DM tuli hälytettynä vetämään tämän aamudyykin. DM Mike, joka oli ollut meillä aiemmin DM:nä, ei pässyt tulemaan kun sille oli tullut joku este. Arvuuttelivat vielä tässä vaiheessa kohdetta, joksi lopulta valikoitui kahden hylyn sukelluskeikka. Hylyt olivat Water Lilly ja Emilie.
Water Lilly ja Emilie ovat kaksi rautaista proomua jotka upotettiin toistensa viereen keinotekoiseksi riutaksi ja merieliöstän suojaksi vuosina 1981 ja 1982. Hylyt lepäävät kölillään hiekkapohjalla, jossa valo on erityisen kaunista ja vesi sinistä. Pohjassa on myös melko paljon autonrenkaita, joista merenelävät saavat suojaa. Renkaat oli alunperin myös upotettu ritaksi. Tämä ei toiminut. Kun korallit kasvoivat suuremmaksi, ne kaatuivat koska kumi oli niin pehmeää. Sukelluskohteessa olisi myös leijonakaloja, mureenoja ja kerjääviä pikkukaloja, joille taas syötettin jotain. Itse olen tätä tapaa vastaan.
Saatiin lyhyt briifaus, lähinnä että mennään alas ja sukelluskohteesta näyettiin joku kartan tapainen. Ja sitten kireellä pudotus mereen josta lähdin samalla vauhdilla pysähtymättä pudottamaan hylylle muiden perässä. Hylyt näkyivätkin heti pinnasta saakka ja ne olivat aivan meidän alla. Kippari ainakin osasi hommansa.
Ja tosiaan, leijonakaloja, paljon pikkukaloja, pieni muutaman sentin mittainen boxfish (keltainen-oranssi) ja hiekkapohjasta nousevia eelejä (Garden eel, Gorgasia maculata). DM taas syötti siis kaloja, jotka olivat melkoisia kerjureita. Sukelsimme hylkyjä ympäriinsä ja tutkin hylkyjen sisätiloja. Jonkin ajan kuluttua DM näytti ”olkaa te parit”, sitten ”hei hei” ja lähti yhden parin kanssa ylös. Jäätiin vielä toisen parin kanssa sukeltamaan, mutta kohta nekin lähtivät kohti pintaa.
Jäätiin siis vielä parin kanssa siis sukeltamaan. Kuvatessa aika kuluikin yllättävän nopeasti (kuten yleensä) eikä sukellsutietokoneen näyttöä ja painemittaria tullut niin aktiivisesti katsottua. Sitten kun ajatteli että voisi lähteä pintaan, niin sukellsutietokoneessa oli dekoja tarjolla 15 minuuttia ja pullopainemittarikin oli melko alhaalla, näytti jotain 35 bar lukemaa (15/200 pullo, eli ilmaa olisi periaatteessa vielä ihan reilusti eli yi 500 litraa). Lähdetiinkin sitten dekoilemaan jonne tullessa ammuin dekopoijun pintaan. Koska oma Suunnon nakki hajosi viime sukelluksella (repesi), niin olin lainannut matkakumppanilta dekopoijun. Tässä mallissa olikin narua vain noin 4-5 metriä. Ja kun laukaisin nakin jo 6-7 metristä, niin vetäisihän se mukana muutaman metrin melko nopeasti. ylöspäin.
Dekossa
Hitaasti ne minuutit kuluivat ja painemittarikin alkoi lähestymään kriittistä rajaa. Poseidonilla se on välipaineen verran eli 8 bar, sen alle ei voi mennä koska okto alkaa puhaltamaan. Mutta sukellsuparilla oli vielä ihan hyvin ilmaa jäljellä, joten siirryin sukellusparin oktoon. Ei ehkä olisi ollut pakko, mutta vähän niinkuin harjoituksen vuoksi ja siksi, että omassanikin pullossa olisi vielä ilmaa jäljellä in case of emergency sekä tasapainostusliiviä varten. Mutta miten tapahtuu kaverin laitteeseen siirtyminen kokokasvaosasukeltajana? No helposti, tätähän on tullut harjoiteltua Suomessa paljon.
Otin siis pikkumaskin liivin taskusta käteen, kokokasvo-osa pois päästä, pitkäletkunen sukellusparin käyttämä ja hänen tarjoama hengitysventtiili suuhun, puhalluksella hengitysventiili tyhjäksi ja sitten pikkumaski päähän ja sen tyhjennys. Helppoa, kun sen on treenannut usein. Samaan aikaan pidin sitä dekopoijun narua kädessä ja tietysti kireällä, ettei nakki kaadu. Kamera taas roikkui turvanarun varassa. Ilman pikkumaskiakin olisi pärjännyt, mutta kun se on aina ollut mukana, niin oli nytkin ja onhan mukavampaa kun näkee vähän paremmin ja saa selvää tietokoneenkin näytöstä. Tosin kokokasvo-osan mukana meni ne lukulasitkin. Että ei niitä pieniä numeroita tietokoneelta nähnyt.
Dekot jatkuuu
Jatkettiiin dekot loppuun. Toinen pari oli noussut pintaan melko läheltä meitä meidän vielä dekoillessa ja sukellustukialus tuli niitä hakemaan. Sukellustukialuksen vedessä roikkuvat tikkaat meinasi myös viedä meidän dekopoijun mukanaan. Se tarttui jo kiinni tikkaisiin, mutta huomasin sen, ja sain vedettyä irti. Melko huolettomasti kuitenkin kippari ajeli siellä pinnassa. Kun dekot oli loppu, noustiin pintaan ja meidät tultiin noutamaan.
Sukelluksen maksimisyvyys 25,6 metriä keskisyvyydellä 17,4 metriä. Sukellusaika oli 61 minuuttia altiinaoloajan olessa 44 min. Vesi oli 28-29 asteista, varmaan pintavesi dekossa se 29. Taulukon mukaan dekoja ei olisi pitänyt tulla noin paljon. Eikä nykyinen sukellustietokoneeni Shearwater Perdix:kän anna kuin 6 minuutin dekon. Joten Suunto Vyper rankaisi taas jostain. Sillä on sellainen paha tapa.
Dekosukeltaminen Mauritiuksella
Omatoiminen deko-sukellus onkin Mauritiuksella ihan sallittua, vaikka olisi vähän pidempikin deko. Onpa täällä tapahtunut sellainenkin erikoisuus, että DM:ltä alkoi ilmat loppumaan ja lähti pintaan ja turistit jäi sukeltamaan.
Palattiin sukelluskeskukselle, jossa maksettiin dyykit (1400 MUR) ja ostettiin sukelluskeskuksen paidat. Maksoi hurjat 300 MUR eli 6 euroa. Dyykkikamat skoootteriin ja hotellille kuivumaan. Hotellilla juotiin deko-oluet ja lähdettiin rantaan missä aurinko paistoi vielä hetken aikaa lämpimänä. Rantaan tuli juuri turisti-kalasturyhmä veneellä. Olivat saaneet saaliikseen komean Wahoon. Puolen päivän kalastusreissu maksaa muuten pikkuveneellä 4000 MUR eli noin 80 euroa.
Hetken päästä alkoi pilvistymään ja sitten satamaan melko rajusti.
Sukelluspäiväkirjan merkinnät:
- Sukelluksen suurin syvyys 25,6 m.
- Keskisyvyys 17,4 m.
- Sukellusaika 61 min, altiinaoloaika 44 min.
- Näkyvyys noin 40 metriä.
- Veden lämpötila 28-29 astetta
- Ilman lämpötila 31 astetta.
- Puolipilvistä.
Sukelluskohteen Water Lilly ja Emilie kuvagalleria
Sisältää mm. murenan, pienen pienen Boxfishin, leijonakaloja, perhoskaloihin kuuluvan Klein Butterflyfish (Chaetodon kleini), Moorish Idol (Zanclus cornutus), jota ei tule sekoittaa perhoskaloihin, leijonakalan kanssa sekä pehmytkorallia (Hemprich soft coral) jne.
