Sukeltaminen Meksikon cenoteissa 2013

13.1. sunnunta. Cenote Chac Mool.

Olimme sukellsukeskuksessa taas klo 8:40. Olimme lähdössä sukeltamaan Chuc Mool cenoteen (luolasto). Divemasterimme oli tänänän eri kuin eilen eli Alex niminen ulkomaalainen. Lisäksi meitä oli Sveitisäinen mies (lomamatkalla) ja Meksikolainen Sophie. Sophie oli kotoisin Mexico Citysta, opiskeli USA:ssa ja oli nyt lomamatkalla Play de Carmenissa. Puhuikin aivan kun aito Jenkki, joten opiskelu on varmaan kestänyt jo jonkin aikaa. Meitä oli siis se tavanomainen ja maksimaalinen määrä, 1+4.

Meksikon sukellsmatkakertomuksen sivujen navigointi

Sivulta toiselle pääsee sivun lopusssa tai alla olevasta valikosta.

1. Meksikon matkakertomuksen pääsivu.
2. Sukellus 1 ja 2: Cenote Dos Ojos.
3. Sukellus 3 ja 4: Cenote Chac Mool.
4. Sukellus 5 ja 6: ensimmäiset merisukellukset.
5. Sukellus 7 ja 8: Cenote Tajma Ha.
6. Sukellus 9 ja 10: Dive Extream reissu. Ceonete Angelita.
7. Sukellus 11 ja 12: Gozumelin sukellukset.
8. Sukellus 13 ja 14: Salainen cenote The Pit ja Pet Sementery.

Matkakertomus jatkuu.

Chac Mool:in onkalot olivat leveämpiä kuin Dos Ojoksen. Peräkkäin täällä piti kuitenkin mennä, vähän pystyi jonossa olemaan siksakkina eli ei tarvinnut ihan toisen räpyläpotkijen virtauksessa mennä. Joukon kokeneimpana Alex laittoi minut taas viimeiseksi ja paikoitellen edellä kulkevien räpyläpotkut sekoittivat halokliinin eli suolaisen ja makean veden rajan. Sukelsimme siis suolaisen meriveden ja makean pohjaveden rajassa ja nämä vedethän eivät sekoitu keskenään. Raja on hyvin tarkka, vain jotain 10 cm. Tämä halokliini aiheutti sen, että näkyvyys käytännössä hävisi välillä kokonaan ja vesi vain väreili, kun suolainen vesi ja makeavesi haki paikkaansa. Kaikki näytti hyvin epäselvältä, aivan kun olisi ollut täysin vääränlaiset silmälasit päässä. Toisella sukelluskella mentiin samassa järjestyksessä.

Cenotessa sukeltaminen on hidasta leijuntaa. Muutama sammakkopotku silloin tällöin. Lisäksi ryhmän jäsenten keskenäinen kommunikointi on tärkeää ja sitä teimmekin kokoajan. Lähinnä tämä oli tilan ahtauden takia vain OK merkkien vaihtamista. Käsivalaisin on tähän paras väline, OK merkki näytetään pohjaan sukeltajan eteen. Mutta esim. 2/3 ilmamäärän ilmoittaminen on tärkeää, koska se on ns. kääntymispiste. Tämähän tehdään niin, että ensin annataan huomiomerkki (valon heiluttaminen edes takas pystysuunnassa oppaan tai sukeltajan eteen), sitten kun opas tai sukeltaja kääntyy katsomaan, siirretään valo osoittamaan omaa kättä/sormia joilla annetaan se merkki joka halutaan näyttää.
Mutta viimeisenä sukeltavan ja Divemasterin välinen kommunikointi on jo vähän hankalaa johtuen jonon pituudesta suhteessa luolan mittasuhteisiin. Onkalo ei välttmättä ole metriä kahta leveämpi.

Taas oli pitkiä aikoja pilkkopimeetä eli valoa ei näkynyt mistään muusta kuin omasta valaisimesta. Luolasta ei olisi siis osannut ulos millään muulla tavalla kuin ohjailunarua seuraamalla. Vesi oli kirkasta, mutta toki tilanne muuttuisi jos alkaisi saksipotkuilla pohjaa pöllyttämään. Päivän ensimmäisellä sukelluksella onkalon leveys oli paikoin sen verran leveä että välillä sukelluspari pystyi sukeltamaan jopa rinna, mutta toisella ei näin ollut. Toinen sukellus (kohdetta kutsuttiin Little Brotheriksi) alkoi todella ahtaasta paikasta. Kiviportaat alas lähtötasanteelle, josta piti kaatua selkä edellä kahden ison kiven väliin.

Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: Chuc Mool

• Maksimi sukellussyvyys 16,2 m
• Keskisyvyys 7,9 m
• Sukellusaika 41 min
• Alttiinaoloaika 40 min
• Ilmankulutus 16,4 litraa/min
• Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
• Veden lämpötila 24-26 asteta
• Ilman lämpötila 27 astetta
• Sää aurinkoinen.

Päivän toinen sukellus, Cenote Little Brother Chac Moolin vieressä

Pikainen pullon vaihto ja taas sukeltamaan, kuten täällä on tapana. Pinta-aika oli vain 38 min. Täältä sukelsimme luolaa (onkaloa) pitkin kolmanteen isompaan luolastoon ja tulimme eri reittä takaisin. Taas paljon halokliineja.

Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: Chac Mool, little Brother

• Maksimi sukellussyvyys 14,9 m
• Keskisyvyys 7,9 m
• Sukellusaika 38 min
• Alttiinaoloaika 36 min
• Ilmankulutus 16,8 litraa/min
• Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
• Veden lämpötila 24-26 asteta
• Ilman lämpötila 27 astetta
• Sää aurinkoinen.

Dyykin jälkeen kamat kasaan ja Divemasterin SUV auton takaosaan ja syömään sukelluksen hintaan kuuluvat sämpylät vieressä olevaan kahvilaan. Juuri kun olimme sämpylät syöneet, alkoi todella rankka sade aivan yhtäkkiä ilman mitään taivaalla näkyvää ennakkovaroitusta. Olimmekin keskellä viidakkoa ja taivaalle ei pahemmin nähnyt. Selvisimme kuitenkin ilman suurempia vesivahinkoja autoon ja matka takaisin Play de Caremia alkoi. Matkalla satoi paikoin rajusti. Perillä hotellin viereisellä sukeluskeskuksella Play de Carmenissa ei ollut satanut lainkaan. Purimme auton lastin, huuhtelimme sukellusvarusteet ja lähdimme hotellille. Huomenna pitäisi lähteä Cozumelin saarelle jossa myös sukeltaisimme, joten otimme sukellusvarusteet mukaan hotellille.

Alex (Alessandro Ferrares) oli ihan OK divemasteri. Ja erillainen kuin eilinen Pepe. Sammakkoputkut ehkä paremmin hallussa mutta vähän vaikeaa verrata kun nyt onkalo oli paljon leveämpi kuin eilen Dos Ojoksessa. Alex liikkui myös vähän hitaammin.

Sairastuminen

Tullessamme hotellille kello 14 aikoihin päätäni särki todella paljon ja oli väsynyt olo. Oikeastaan päätä oli särkenyt jo edellisenä päivänä ja se meni osin ohi vasta migreenilääkkellä. Ei kokonaan, mutta sen verran että sain nukuttua jonkin verran. Päänsärky jatkui kuitenkin aamulla. Mutta sukeltaessa se hävisi täysin kuten usein ennenkin on käynyt. Tuntui siis hyvältä. Paine auttaa. Päänsärky ei palannut edes kahden sukelluksen välissä. Mutta noin parin kolmen tunnin kuluttua sukeltamisesta se alkoi taas. Kun päätä särki tullessamme hotelliin ja oli väsynnyt olo, ”sammuin” hotellihuoneessa sänkyyn jo klo 14. Ja jopa deko-olut jäi juomatta! Koitin kyllä ensin uhreasti istua terassilla jonkin aikaa mutta en pystynyt. Pakko oli mennä ”hetkeksi” lepäämään sänkyyn kun oli niin väsynyt olo. Vaimo lähtikin tutustumaan alueeseen ja minä jäin ottamaan päiväunia, joista heräsin vasta seuraavana aamuna, eli tuli nukuttua sellaiset 14-15 tuntia putkeen. Unen laatu ei ollut kuitenkaan hyvä, koska päänsärky sitä haittasi. Näin ollen skippasin myös syömisen koko päivän ajalta. Olin syönyt vain pienen aamupala ja sukelluksen jälkeisen sämpylän.

14.1. maanantai.

Kuumetta. Lääkäri tuli paikalle ja antoi rohtoja eli antibioottipiikki kankkuun ja siprofloksasiini pilleripurkki käteen. Sängyn pohjassahan tuo aika suurelta osin meni.

15.1. tiistai

Tehtiin päiväretki Gozumelin saareen. Tutustumista alueeseen.

16.1. keskiviikko

Käytiin bussilla tutustumassa Tulumiin ja sen arkeologiseen alueeseen.