Sukeltaminen Meksikon cenoteissa 2013

17.1. torstai, ensimmäinen merisukelllus.

Herästys klo 6:45 ja söimme aamupalan hotellin aamiaisbuffetista hintaan 110 pesoa. Hotellin aamupala valikoitui siksi, että se oli tällä hetkellä tietämämme mukaan lähes ainoa paikka mistä sai näin aikaisin aamiaista tällä alueella. Otimme sukellusvarusteet kantoon ja menimme kävelleen tuttuun sukelluskeskukseen, jossa meidän tuli olla klo 8. Mehän olimme ottaneet sukellusvarusteet mukaamme sukelluskeskuksesta viime kerralla, kun meidän oli tarkoitus lähteä Cozumelin saarelle ja myös sukeltaa siellä, mutta sairastuminen esti tämän reissun.

Meksikon sukellsmatkakertomuksen sivujen navigointi

Sivulta toiselle pääsee sivun lopusssa tai alla olevasta valikosta.

1. Meksikon matkakertomuksen pääsivu.
2. Sukellus 1 ja 2: Cenote Dos Ojos.
3. Sukellus 3 ja 4: Cenote Chac Mool.
4. Sukellus 5 ja 6: ensimmäiset merisukellukset.
5. Sukellus 7 ja 8: Cenote Tajma Ha.
6. Sukellus 9 ja 10: Dive Extream reissu. Ceonete Angelita.
7. Sukellus 11 ja 12: Gozumelin sukellukset.
8. Sukellus 13 ja 14: Salainen cenote The Pit ja Pet Sementery.

Matkakertomus jatkuu.

Sukelluskeskuksella oli se yleinen heikosti organisoitu ja johdettu härdelli sisältäen myös kamahärdellin ja aikataulu paukkui jo alkuunsa. Oikeasti jos toiminta olisi ollut paremmin organisoitu, niin kahdeksan sijaan olisimme voineet tulla keskukselle vasta kello 9, jolloin olisimme voineet nukkua tunnin pidempään. Tästä olisi ollut sekin hyöty, että alueen lukuisat aamiaispaikat aukeavat vasta klo 8 aikaan. Vain harvat paikalla olleet sukeltajat olivat saaneet aamupalaa. No, tähän on kyllä reissuilla totuttu ja on ihan tyypillistä ”manjaana-maassa”.

Sukelluskohteen brief

Sukelluskohteen briifaus annettiin jo sukelluskeskuksessa. Ihan riittävän syvällinen. Sukelluskohteella virtaus olisi yleensä rannan suuntaan eli pohjois – etelä suuntainen. Tämän pohjalta oli tehty sukellussuunnitelma ja jos virtaus harvinaisessa tapauksessa poikkeaisi tästä, eläisi suunnitelma sen mukaisesti. Puimme märkkärit päälle samoin kuin muut sukellsuvarusteet siten kun pystyimme. Paineilmapullon saisimme vasta veneessä, jonne henkilökunta ne kuljetti pullokärryssä. Olisin mielummin rikannut koko laitteen jo sukelluskeskuksella, olisi ollut puhtaammat olosuhteet laittaa paineenalennin pulloon kiinni ja kevyen alumiinipullon kantaminen selässä läheiselle rannalle on ihan helppo juttu. Matkaa oli vain noin 150 m. Nyt sitten paineenalentajat roikkuivat joillakin jopa maata viistäen. Kannattaa muuten välttää vuokralaitteita ulkomailla.

Rannassa odottelua auringossa märkäpuku päällä

Vene ei ollut tullut vielä rantaan ja jouduimmekin odottamaan sitä täydessä sotavarustuksessa, jolloin tuli kuuma. Kun olisi ollut se paineenalennin edes pullossa kiinni, niin olisi voinut menna veteen jäähdyttelemään. No, vene tuli aikanaan peruuttamalla rantaan noin metrin syvyiseen veteen. Perinteinen ulkomaiden tapa siis. Vene oli jokin karibialaistyylinen pitkä ja kapea lasikuituine vene jossa oli kaksi Yamahan 75 heppaista perämoottoia ja veneessä oli kippari ja apumies. Veneessä oli kyljessä diveocean.com -teksti, joten tämä ei ollut sukelluskeskuksen oma vene vaan eri operaattorin. Kaikki sukeltajat olivat kuitenkin samasta sukelluskeskuksesta Scuba Playa.

Veneeseen

Hypättiin veneeseen varoen veden pääsyä paineenalentimeen (minulla on onneksi aina suojatulppa) ja veneessä saimme vihdoin pulllon ja pääsimme rikaamaan sukellslaitteet. Tässäkin pullossa oli DIN-liitin. Minulla oli varmuuden vuoksi sanka-adapteri mukana, jos pullossa olisikin ollut sankaliitin. Sukelluskeskuksessa ne eivät tieneet onko vai ei. Saimme myös juomapullot (vettä), Divemaster kun oli raahannut veneelle ison säkin juomapulloja. Hyvä. Venematka etelän suuntaan rantaa seuraten kesti noin 10-15 min ja olimme sukelluskohteella. Pikainen varustetsekki ja kierähdys selkä edellä laidan yli ja olin vedessä. Lyhyt aika pinnalla (onneksi) ja pudottauduimme pariin kymppiin.

Sukellusryhmämme koostui kahdesta Nitrox-kurssisukeltajasta (naisia) sekä minusta ja vaimostani. Eli meistä oli mukavan pieni 1+4 ryhmä. Toisessa ryhmässä oli 1+6.

Sukeltamaan

Alas pohjalle mennessä juuri rikaamani ja liivin takaosaan klippaamani iso ja pitkä DAN-dekopoiju aukesi keskeltä eli sieltä rullan alkupisteestä kesken matkaa. Oli näköjään rulattu liian löysälle tms. Rullasin uudestaan kiinni ja pistin liivintaskuun johon se koon puolesta juuri ja juuri mahtui.

Painotus merisukelluksella

Taas oli sitä perinteistä ensimmäisen suolaisen veden sukelluksen painotuksen arvuuttelua, varsinkin kun yrittää minimoida mukaan otetun kilomäärän. Koskaan ei pysty sanomaan mikä on oikea kilomäärä, veden suolaisuus vaihtelee, pullojen taarapaino ja koko vaihtelee, eri reissuilla on käytössä eri märkäpuku (nyt oli 5 mm märkkäri) jne. Meksikossa on käytössä alumiinipullot. Painoa minulla oli nyt 7 kg lyjyä. Olin päätynyt tähän määrään cenote sukellusten pohjalta (siellä lyijyä 6 kg oli ok) ja minulle sanottiin että +1 kg siihen olis riittävä. No ei ollut. 7 kg oli minulle suolaisessa meressä liian vähän, koska alaspäin pääsi vain keuhkot tyhjänä pää edellä ja räpyläpotkuilla, eli en pystynyt leijumaan painottomana mikä on kirkkaiden vesien sukelluksen suola. Sainkin DM:ltä kilon lisää lyijyä, jonka lisäsin painvyöhön ollesani matkalla pariin kymppii. Ota painovyö irti, laita kilo vyöhän ja pue painovyö takaisin ja kontrolloi syvyyttä koko ajan. Helppoa, varsinkin kun sukelluspari on vieressä referenssinä. Pohjan syvyys tässä oli noin 30 metriä. Paino ei olisi pysynyt liivin taskussani johten ei-suljettavan taskun suuaukon muodosta, joten painovyöhön lisääminen oli ainoa mahdollisuuus, joskin se sisälsi tietenkin pienen riskin.

Kova virtaus

Sukelluskohteessa olikin todella kova virtaus, ehkö kovin jatkuva virtaus missä olen tähän saakka ikinä ollut. Jopa kaloilla oli vaikeuksia ja ne olivat virralta suojassa korallien takana. Myös kilpparit olivat suojanneet itsensä virralta. Lähdimme siis virran kuljettamana menemään koralliriutan reunaa. Maisemat vaihtuivat melkoista vauhtia ja olisi ollut mahdotonta pysähtyä tarkkailemaan jotain paikkaa. Tälläinen virtasukellus on ihan hauskaa kun tasapainotus on hallinnassa. Käytännössä mitään rpäyläpotkuja tai käsihuitomisia ei tehdä, vaan ollaan jooga-asennossa (räpylät ristissä) pää ylöspäin ja naama riuttaa kohden ja katsellaan. Joskus voi koittaa jarruttaa, jos näkee jotain mielenkiintoista. Huono puoli tästä on, ettei tule katsoneeksi syvän sinisen suuntaan, siellä kun näkyy joskus isoja kaloja kuten rauskuja ja haita.

Virta vei ohi koralliriutan

Koralliriutta alkoi olemaan melko loivapohjainen, osin jopa tasainen hiekkapohja, jossa oli värittömiä koralleja siellä täällä. Selvästi jo tuhoutumassa oleva väritön tasaisen harmaa paikka. Pieniä värikkäitä kaloja ja pari kilpparia joista pienempi yritti jopa uida vastavirtaan siinä onnistumatta. Isompi oli kumpareen (koralli?) suojassa syömässä korallia tai pohjaheinää. Lisäksi paikassa oli paljon pohjaheinää. Varsinainen riutta olikin jäänyt jo aikaa sitten taakse eli virta oli vinyt meidät kaus siitä.

Nousu pintaan

Opas piti jostain korallista kiinni ja yritti opastaa muitakin tekemään näin. Näinhän ei pidä toimia, koska se saataa johtaa melkoisiin ongelmiin. Osa koralleista on myrkyllisiä ja niiden polttama on erittäin kivulias ja iholeesiot voivat nekrotisoitua. Yleisoireina voi esiintyä pahoinvointia, vatsakipuja, lihaskouristuksia ja -kipuja, joskus myös neurologisia ja verenkierron oireita. Parempi antaa virran viedä. Kun ilmat alkoivat vähenemään, nousimme dekosyvyyteen ja opas sai toisella yrittämällä dekopoijun pintaan. Silloinkin siitä näkyi vain pieni osa, vähän kärkeä (max 30 cm). Nousimme pintaa jossa olikin paljon veneitä ajelemassa ristiin rastiin etsiessään sukeltajiaan. Mutta meidän venettä ei näkynyt missään. Pinnassa virtaus oli eri suuntaan ja melko lievä. 10-15 min päästä meidän vene tulikin paikalle noutamaan meidät. Veneessä ei ollut sukeltajantikkaita tms. vaan tyyli oli vapaa miten pääsit kapuamaan veneeseen.

Ei tästä kohteesta paljon jää kerrottavaa jälkipolville, mutta ihan hauska virtasukellus.

Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: Tortugas

• Maksimi sukellussyvyys 22,6 m
• Keskisyvyys 14,6 m
• Sukellusaika 39 min
• Alttiinaoloaika 36 min
• Ilmankulutus 16,2 litraa/min
• Näkyvyys 15-20 m
• Virtaust
• Veden lämpötila 27 asteta
• Ilman lämpötila 27 astetta
• Sää aurinkoinen.

Vene lähti saman tien kohti vieressä olevaa uutta sukelluskohdetta ja matkalla sinne vaihdoimme pullot. Sukeluskohde oli jopa lähempänä rantaa kuin äskeinen. Pinta-aika ei ollut kovin pitkä kun taas pudottaudutiin veteen.

Päivän toinen sukellus, Barracuda reef

Sukelluskohde oli nimeltään Baeeacuda reef. Varmaan täällä on joskus ollut barracudia, mutta nyt ne loistivat poissaoloaan. Baeeacuda reef oli soikion muotoinen koralliriutta, jossa oli vedenalaisia ”poukamia”. Sukelsimme nämä läpi. Riutan seinämillä oli jotain elämää mm. mureenakin näkyi ja hiekkapohjalla niitä kampelan tapaisia pohjahiekkaan itsensä piilottavia kaloja. Simät vaan näkyi. Muuten pohja oli melko autio ja väritön, mikä on tyypillistä Karibian alueen sukelluksille. Riutan poukamissa olimme kuitenkin suojassa virtaukselta, mutta muuten menimme virran kuljettamana. Sukelluksen päättyessä nousimme ryhmänä dekosyvyyteen, opas ampui dekopoijun tällä kertaa onnistuneemmin ja vene tuli noutamaan meidät nopeasti. Tällä kertaa nopeaa ja tehokasta toimintaa.

Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: Barracuda reef

• Maksimi sukellussyvyys 14,6 m
• Keskisyvyys 11,3 m
• Sukellusaika 54 min
• Alttiinaoloaika 51 min
• Ilmankulutus 15,2 litraa/min
• Näkyvyys 15-20 m
• Virtausta
• Veden lämpötila 27 asteta
• Ilman lämpötila 27 astetta
• Sää aurinkoinen.

Paluu rantaan ja deko-oluet

Palasimme veneellä takaisin rantaan josta kävelimme sukelluskeskukseen. Venettä ei tällä kertaa tyhjennetty sukelluspulloista heittämällä ne laidan yli venttiili pohjaa koskien, vaan nyt ne kannettiin venttiileistä kiinni pitäen rantaan. Joskin venttiilit olivat veden alla kuten koko pullo. Huuhtelimem varusteet ja laitoimme ne sukelluskeskuksen kuivaustilaan kuivumaan. Mm. märkäpuvuille oli hengarit. Varasimme myös uudt sukellukset, tällä kertaa maksoimme myös etukäteen osamaksun (deposit) näistä. 1000 pesoa löyti lompaksota, joten sen me maksoimme (60 €). Menimme perinteiseen Tequilla Barreliin e deko-oluelle ja täyttämään lokikirjaa. Veloitus oli se sama kuin joka kerta, 70 pesoa (4,2 €) parista SOL oluesta.