18.1. perjantai. Cenote sukelluspäivä
Heräsimme klo 6:50 ja lähdimme seitsämän aikaan ulos hotellista aiemmin bongaamamme uuteen aamiaispaikkaan, josta sai 90 pesolla (5,4 €) seisovasta buffetista aamiaista. Tämä olikin enemmän Meksikolaistyylinen ja aamiaisena se oli parempaa ja laajempi tarjonta kuin hotellin 110 peson (6,6 €) aamiainen. Lisäksi toi vaihtelua. Aamiaispaikka oli iltaisin Brasilialainen pihvipaikka ja henkilökunta ei juurikaan osannut englantia. Ruokaa osasivat kyllä tehdä ja sehän on pääasia. Aamiaisen jälkeen lähdimem sukelluskeskukseen (5 min kävely) jossa olimme klo 7:50.
Meksikon sukellsmatkakertomuksen sivujen navigointi
Sivulta toiselle pääsee sivun lopusssa tai alla olevasta valikosta.
- Meksikon matkakertomuksen pääsivu.
- Sukellus 1 ja 2: Cenote Dos Ojos.
- Sukellus 3 ja 4: Cenote Chac Mool.
- Sukellus 5 ja 6: ensimmäiset merisukellukset.
- Sukellus 7 ja 8: Cenote Tajma Ha.
- Sukellus 9 ja 10: Dive Extream reissu. Ceonete Angelita.
- Sukellus 11 ja 12: Gozumelin sukellukset.
- Sukellus 13 ja 14: Salainen cenote The Pit ja Pet Sementery.
Matkakertomus jatkuu.
Kyllä cenote-sukellukset meressä räpiköimisen voittaa
Olimme päättäneet jatkaa cenote-sukelluksin. Lisäksi halusimme divemasteriksemme ensimmäisenä päivänä olleen paikallisen Pepen. Ja tämä tietysti onnistui. Cavern sukellusten divemasterit eivät ole minkään sukelluskeksuksen palveluksessa vaan he ovat itsenäisiä yrittäjiä, joita sukelluskeskukset vain välittävät komissiota vastaan. Näin ollen voit sanoa minkä divemasterin haluat ja sopia sukelluskohteet yms. asiat suoraan divemasterin kanssa.
Divemaster Pepe
Pepe (Pepe Urbina Bravo) on paikallinen luolasukeltaja joka kuului ryhmään, joka aktiivisesti etsi keskeltä viidakkoa uusia luolastoja. Jos ryhmä sai kuulla paikalisilta viidakossa kulkevilta että johonkin viidakon kasvien sekaan oli ilmestynyt pieni kolo, niin tämä ryhmä lähti sukeltamalla tutkimaan tätä koloa. Joskus sukellusvarusteita joutui raahaamaan kilometrien matkan viidakkopolkuja, jotta pääsi uudelle kololle. He lisäksi kartoittivat miten luolastot liittyvät toisiinsa ja tietenkin vetivät ohjailinaruja. Pepe on hauska mies ja kertoi paljon juttuja. Ja automatkoilla sukelluskohteisiin Pepe kertoi myös Jukatanin niemimaan hitsorian ja geologian, miten cenotet on muodostuneet. Pepe toimii freelancer divemasterina parille kolmelle suuremalle sukelluskeeskuskelle ja tekee pääasiassa luolasukelluksia ja hai-sukelluksia.
Pepen youtube kanavan perusteella hän nykyisin sukeltaa enemmän avovedessä.
Minne sukeltamaan?
Sovittiin keskuksella mille sukelluskohteelle mentäisiin. Meitä oli yhteensä 4 sukeltajaa joka oli maksimi määrä per opas (Divemaster). Pepe suositteli Tajma Ha nimistä Cenotea ja sinne siis lähdimmekin ajamaan klo 9:20 Pepen maailmaa ja parhaat päivänsä ja nähneellä Ford Explorerilla. Esim. rattivaihteen vaihteenvalitisn puuttui, mutta vaihteen sai vaihdettua isolla ruuvimeisselilläkin. Matkalla käytiin sukellusturvallisuus läpi, sukelluksen aikaiset käsimerkit (2/3 ja1/3 kaasua jäljellä, OK, alas ja pois), sukellusjärjestys ja levittäytyminen mm. halo- ja termokliinialueilla. Suolaisen ja makean veden raja olisi tällä sukelluskohteela noin 10-11 m syvyydessä. Suolainen vesi on täällä(kin) lämpimämpää kuin makea vesi.
Tulimme cenoten alueen portille joka oli vielä kiinni. Pepe kävi herättämässä portinvartijan (tyttö) ja jouduimme odottamaan portin aukeamista kymmenisen minuuttia. Noin 15 min kuluttua saapumisestamme meidän perässä tuli kahden hengen pari paiaklle. Puimme nopeasti sukellsuvarusteet ja menimme veteen. Tapa oli vapaa mutta pakollinen. Olin taas sukeltajana viimeisenä jonossa. Taas kolme sukeltajista oli naisia. Englantilainen, Puolalainen (alunperin, nyt muuttanut Englantiin) ja me pari Suomalaista.
Ja edellä kulkevat sukeltajat sekoittavat eri kerrosten vedet keskenään ja takana tulevan näkyvyys laskee käytönnöss nollaan. Vesi väreilee niin pahasti, ettei selvää kuvaa saa. Sammakkopotkuilla kerrosten sekoittuminen on vähäisempää, mutta hylky- / luolasukellustaidoton turisti osaa mitä osaa, eli sammakkopotkut on useille tuntematon käsite. Näin oli ainakin näillä kahdelle naisella. Tulin siis viimeisenä ja levittäydyttiin luolasukellusohjeen (cavern) mukaan. Mutta kun onkalo kaventui alle kahteen mentriin (myös korkeus oli alle 2m), niin tilaa ei ollut levittäytyä ja peräkkäin mentiin. 10-11 m syvyysalueella näkyvyys oli todella huono jonon viimeisenä.
Riskeeraanko vanhan fossiilin takia?
Kävimme katsomassa jotain erikoista fossiilia josta moni ei kuulema tiedä mitään. Ja koska onkalot täyttyivät 8000-10000 vuotta sitten vedestä, niin vähintään sen ikäinen se oli. Meillä oli alussa kiire siksi, ettei perässämme tulleet sukeltajat löytäisi tätä fossiilia minkä sijainnin laajempaa paljastumista Pepe suojeli. Lisäksi muutimme kuulema reittiä normaalista tämän takia. Ahtauduimme pitkään ja ahtaaseen (kyseessä turistisukellus!) luolaan, joka oli paljon matalampi kuin luolan leveys oli. Vaadittiin hyvää tasapainin hallintaa. Tytöt menivät katsomaan ja kuvaamaan fossiilia ja laittoivat luolastossa harvinaisen pohjasediemntin liikenteesen ja vielä sekoittivat pahasti halokliinin räpylätekniikallaan. Näkyvyys hävisi käytännössä alle metriin. Mietin että riskeeraisinko henkeni jonkun fossiilin takia ja päätin etten riskeeraa, niinpä käännyin ympäri ja palasin ohjailuköydelle ja pidin sen näkyvissä. Ohjailuköydellä näkyvyys oli vielä kohtalainen. Luolastoissa ei pohjasedimenttiä juuri ole. Vesi virtaa jonkin verran ja pitää pohjan puhtaana, lisäski kallikivi suodattaa vettä mikä luolaan tulee. Onkin harvinaista, että pohjasedimentti pöllyää. Ehkä fossiili sijitsi jossain umpikujassa jossa pohja ei puhdistu. Sedimentin pöllyämisen lisäksi halokliiinin sekoittuminen vahvisti näkyvyyden huonontumista.
Pois turistireitiltä
Jatkoimme luolaa auringon valoa ei ollut näkynyt varmaan 5 minuuttin missään. Seurasimme vain ohutta valkoista ohjailunarua. Yleensä näissä turisteille vedettävissä reiteissä on oranssia paksua narua kunnolla kiinnitettynä, mutta nyt oli vain se perinteinen ohus valkoinen reelistä purkautuva ohjailunaru. Olimme siis alueella jonne turisteja ei yleensä viedä. Onkalo laajeni vihdoin ja näin vilauksen euringosta. Se jäi vähän sivummalle, mutta tuli ylhältä. Auringon valo aukesi kauniisti luolaan. Tulimme laajaan onkaloon jonka katossa oli noin 150 x 150 cm reikä josta aurinko paistoi sisään. Onkalossa oli veden pinnalla kumpare reiän alapuolella. Nosuimme kumpareelle, otimme hengitysventtiilin pois suusta ja ihailimme näkymää. Olimme kuulema keskellä viidakkoa kaukana teistä. Ja niin Pepe kertoi jutun Pedrosta.
Pedro
Kauan kaun sitten eräässä viidakon kylässä asui Pedro niminen vanha mies. Pedro ontui, koska häneltä oli mennyt jalasta luu poikki ja luu oli luutunut vähän väärään asentoon. Pedro kulki viidakossa ruokaa etsien, kuten koko kylän väki. Kerran Pedro ei enää palannut takaisin kylälle eli hän katosi eikä hänestä kuultu mitään sen jälkeen.
Eräänä päivänä Pepen luolasukellusryhmä sai kyläläisiltä ilmoituksen että he olivat löytäneet uuden reiän viidakosta. Tiimi lähtikin paikalle varusteineen. Reikä oli ahdas, mutta sukeltaja, tosin ilman varusteita, saatiin laskettua köyden avulla reistä näkyvään onkaloon. Sukeltaja saavutti onkalon pohjan joka oli samanlainen kumpare missä nyt seisoimme. Kumpareen ympärillä oli vettä. Kumpareen reunassa oli kuitenkin luuranko, jota sukeltaja vähän aikaa tutki ja palasi köyttä kiipeämällä takaisn maanpinnalle. Tultuaan ylös, sukeltaja keroi löydöstään kyläläiselle ja että luurabgon toisen jalan luu oli luutunut väärin. Ahaa, sanoivat kyläläiset. Nyt me tiedämme minne kauan sitten kadonnut Pedro katosi. Ja tarina on kuulema tosi. Kalkkikivi kerros ei välttämättä ole paksu ja se voi murtua jopa ihmisen painosta, jolloin ihminen putoaa onkaloon.
Tulimme pintaan, vaihdoimme pullot ja menimme uudestaan sukeltamaan samaan kohteeseen. Nyt eri reittiä. Pinta-aika välillä oli vain 22 minuttia.
Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde 1: Taj Mahal
- Maksimi sukellussyvyys 14,0 m
- Keskisyvyys 9,5 m
- Sukellusaika 34 min
- Alttiinaoloaika 34 min
- Ilmankulutus 18,0 litraa/min
- Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
- Veden lämpötila 24-25 asteta
- Ilman lämpötila 25 astetta
- Sää aurinkoinen.
Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde 2: Taj Mahal
- Maksimi sukellussyvyys 13,7 m
- Keskisyvyys 8,2 m
- Sukellusaika 38 min
- Alttiinaoloaika 38 min
- Ilmankulutus 18,0 litraa/min
- Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
- Veden lämpötila 24-25 asteta, ilman lämpötila 25 astetta
- Sää aurinkoinen.
19.1. lauantai
Kävimme tutustumassa Mayojen Chichen Itzaan