22.1. tiistai, SALAINEN CENOTE
Heräsimme aamulla ja söimme aamupalaksi eilisiltaisen take a way ruuan jämät. EiliSillan annaoksessani oli ollu kaksi täytettyä lättyä rullalla, mutta en ollut jaksanut syödä kuin toisen. Kelpasi hyvin aamupalaksi. Lähdimme sukelluskeskukselle ja ostimme matkalla sukelluskeskusen lähellä olleesta Starbucksista kahvit.
Meksikon sukellsmatkakertomuksen sivujen navigointi
Sivulta toiselle pääsee sivun lopusssa tai alla olevasta valikosta.
- Meksikon matkakertomuksen pääsivu.
- Sukellus 1 ja 2: Cenote Dos Ojos.
- Sukellus 3 ja 4: Cenote Chac Mool.
- Sukellus 5 ja 6: ensimmäiset merisukellukset.
- Sukellus 7 ja 8: Cenote Tajma Ha.
- Sukellus 9 ja 10: Dive Extream reissu. Ceonete Angelita.
- Sukellus 11 ja 12: Gozumelin sukellukset.
- Sukellus 13 ja 14: Salainen cenote The Pit ja Pet Sementery.
Matkakertomus jatkuu.
Vanha tuttumme Pepe otti meidät sukelluskeksuksella kyytiinsä ja lähdettiin kolmistaan ajamaan kohti cenoteja. Eli minä, vaimo j aPepe. Tällä kertaa ei todellakaan tiedetty mihin cenoteen olimme menossa sukeltamaan, kohde olisi salaisuus. Ajoimme pitkin highwaytä numero 307 kohti Tulumia. Meksikossa on paljon huumejengeja ja yleensäkin rikollsiuutta. Näihin liittyy myös paljon aseita. Niinpä highwayllä on tarkistuspisteistä joissa autot pysäytetään ja ”epäilyttävät ” autot tarkistetaan tarkemmin. Matkoillamme Playa del Carmenin ja Tulumin välillä meidät pysäytettiin silloin tällöin, mutta koskaan autoa ei tarkistettu sen tarkemmin.
Vähän ennen Tulumia tuli tuttu Dos Ojoksen risteys vastaan ja Pepe kääntyi sinne. Ei hätää, sillä Dos Ojos, joka on se paikka minne ”aloittelijat” viedään sijaitsee alueella, missä on Jukatanin niemimaan suurin cenote ja cavern alue eli suurin luolajärjestelmä useine erillisineen cenoteineen. Kai ne jotenkin ovat toisiinsa yhdteydessä todella pitkien luolien avulla.
Jatkoimme ajamista pitkää, kivistä ja kuoppaista viidakkotietä jolla ei selvästikään ollut paljon liikennettä. Kapeuden lisäksi tie oli myös erittäin mutkainen. Mitenköhän paikalliset tilanteen selvittäisivät, jos toinen auto tulisi vastaan? 15 min ja n. 3 km viidakkoajon jälkeen saavuimme perille. Cenoten nimi oli El Pit.
Cenote El Pit eli The Pit.
Alueella on pysäköintipaikkoja hyvin rajoitetusti. Pysäköintialueelta Cenotelle on pitkä, noin 300 metrin kävelymatka erittäin kivistä polkua pitkin. Veteen nouseminen ja sieltä poistuminen on erittäin haastavaa ja vaatii hyvää kuntoa. Vielä jokunen vuosi sitten ainoa tapa päästä cenoteen oli hypätä alas centoen reunalta josta oli pudotusta veteen 6 metriä. Sukelluksen jälkeen taas piti vetää itsensä narua pitkin pystysuoraa seinämää takaisin ylös. Sukellus laiteet vedettiin ylös alhaalta veden tasolta toisella narulla jossa oli pylpyrä yläpäässä.
”The Pit” olikin pitkään tarkoin varjeltu salaisuus, ja siellä sukellettiin hyvin harvoin syrjäisen sijainnin ja varsinkin vaikeasti veteen ja sieltä pois pääsyn takia. Nyt paikalle oli tehty puiset rappuset ja veteen kelluva laituripätkä, jotka mahdollistavat pienimuotoiset ohjatut cavern- ja luolasukellukset. Mikään massaturistikohde The Pit ei vieläkään voi kuitenkaan olla.
Cenoten montun suurin syvyys on 60 m. Cenotessa on halokliini 18 m syvyydessä ja siinä on vastaava rikkivetykerros, vaikkakaan ei niin vahva, kuin Angelitassa. Se on silti erittäin vaikuttava. The Pitissä on kaasupilven erona myös se, että sen läpi näkee ja sen alapuolella on edelleen valoa pinnasta. Alhaalta 30-40 m syvyydestä näkeekin cenoten pintaan saakka.
Pepe oli unohtanyt märkäpuvun sukat kotiin ja sukelsi urheasti kumisilla avokantaräpylöillä. Onneksi täällä ei ollut matkat pitkät. Aloitimme sukeltamisen klo 9:30. Minä j avaimo juuri rakennetulta kelluvalta laiturilta, Pepe näytösluonteisesti vanhaan tyyliin montun reunalta 6 m pudotuksella veteen. Kävi melko syvällä.
Laskeuduimme alas makean veden läpi ja näkymä oli auringonsäteistä. Auringon säteet ”lentävät” alas kristallinkirkkaan veden läpi, näky oli upea ja melkein uskomaton. Kuten cenote Angelitalla, laskeuduimme syvemmälle ja keskellä monttua oleva ”saari” ilmestyvän rikkivetypilvistä. Ja tosiaan, se oli paljon ohuempi kuin Angelitalla ja sen läpi näki pintaan.
Kiersimme saarta ja menimme montun takaosaan jossa oli todella ison avoluola ja näimme sieltä edelleen koko cenoten leveydeltä cenoten pintaan. Ja cenoten reunalla olevat puut, siis melkein 40 m syvyydestä. Pinta näytti pyöreältä syvän sinertävältä mutta auringon säteiseltä reiältä jonka ympärillä oli viidakkoa. Kun olimme avoluolan takaosassa, auringon säteet tulivat alas noin 45 asteen kulmassa. Näky oli yksi upeimmista mitä olen koskaan sukeltaessa nähnyt. Aloitimme hitaan nousun takaisin ylös valtavien tippukivikivien ohitse.
Noin 25 m syvyydessä lähti kapea ja ahdas luola vaakatasoon jota pitkin sukelsimme. Luolan pituus oli noin 50 metriä. Luola oli täynnä tippukiviä ja Pepe näytti yhdessä kohdassa olevat jonkun pienen nisäkkään luut. Ne olivat tumman ruskeat. Koska cenote oli täyttynyt cedesä noin 10000 vuotta sitten, niin tippukivet ja luut olivat vähintään sen ikäiset. Tippukiveähän ei muodostu veden alla. Luolassa oli myös joitakin tutkimuspaloja ja pusseja joiden vieressä luki suurella ”Do not touch”.
Nousimme ylöspäin ja saavuimme dekosyvyyteen, jossa oli täydellisen lintuperspektiivi cavernin pohjalle kristaalin kirkkaassa vedessä. Leijuimme siis 3-4 m syvyydessä ja näimme alas monen kymmene metrin syvyyteen. Hieno maisema ja näkymä. Alapuolella näkyi rikkivetypilvi, yläpuolella cenoten reuna ja viidakon puut. Ja vesi oli todella sinistä. Dekon jälkeen nousimme pintaan ja lähdimme kohti seuraavaa sukellsupaikkaa joka olisi ihan läheellä. Emme edes riisuneet märkäpukuja.
Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: El Pit (The Pit)
- Maksimi sukellussyvyys 36,9 m
- Keskisyvyys 17,1 m
- Sukellusaika 41 min
- Alttiinaoloaika 37 min
- Ilmankulutus 16,2 litraa/min
- Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
- Veden lämpötila 26 asteta
- Ilman lämpötila 26 astetta
- Sää aurinkoinen.
Kohti seuraavaa cenotea
Ajoimamme viidakkotietä joka oli vieläkin kapeampi ja huonokuntoisempi kun edellinen, jos se vain oli mahdollista. Tosin tietä vasta oikeasti tehtiin Pepen sanojen mukaan. Ehkä ajamalla kuluttamalla? Tien varressa tosin oli kyllä hiekakkasoja ja tiessä oli myös isoja kivenlohkareita, että eiköhän siellä jotain maansiirtotöitäkin tehyt. Perillä oli myös parkkipaikka rakenteilla ja työ oli aloitettu vasta vähän aikaa sitten että tämä oli Pepellekin uusi asia.
Aluetta selvästi kehitettiin ja alue oli poikkeuksellisen siisti. Yleensä nämä viidakossa olevat paikat missä on paljon väkeä ovat erittäin roskaisia ja sottaisia paikkoja joissa on myös kaikenlaista rakennusjätettä ja romua. Tänne oli tuotu jopa kasvejakin.
Paikalla oli paljon myös snorklaajia pelastusliiveissään. Edelleenkin, miten snorklaaminen onnistuu pelastusliiveissä? Yksi snorklaaja muuten ui meitä vastaan uidessamme sukelluksen jälkeen pimeässä luolassa sen aikainen älypuhelimen tapainen kädessään ilman mitän suojusta. Nyt vain ihmettelen miten minulla on tästä kuva, kun mukanani ei ollut va-kameraa.
Snorklaajille oli paikassa oli monia sisäämenoja. Yksi mitä me käytimme oli noin 150 cm halkaisijaltaan oleva aukko josta meni jyrkät tikkaat alas jossa oli kaksi tasoa vähän eri paikassa. Toisesta mentiin veteen ja toisesta tultiin pois. Paikassa oli snorklaajille myös vedetty ohjailuköysiä tunneleissa ja niiden välisissä isoissa onkaloissa, jotka eivät olleet kokonaan täyttyneet vedellä. Osaan näihin oli vedetty valaistus. Sukelsimme paluumatkalla lyhyen pätkän tälläistä tunnelia.
Cenote Pet Sementery
Dos Ojoksen alueella on snorklaajienkin suosima cenote jota kutsutaan Pet Sementeryksi (lemmikkien hautausmaa). Se on saanut nimensä cenotesta löydettyjen eri eläinten luurangoista, joista yksi on jo sukupuuttoon kuolleen esihistoriallisen kamelin kivettyneet jäänteet. Tutkijoilla on teoria, jonka mukaan luolaa on käytetty kaatopaikkana kauan sitten, ennen kuin pohjavesi nousi ja täytti luolastot vedellä.
Cenoten syvyys on keskimäärin vain noin 3 m joten tasapainotuksen tulee olla täällä todella hallinassa. Pet Sementery on yksi kauneimmista cenoteista, jossa on valkoisia herkkiä muodostelmia kuten tippukiviä, stalagmiiteja ja pylväitä hyvin kirkkaassa vedessä luoden peilimäisen vaikutelman kristallipalatsiin.
Tämä sukellus vaatii erinomaisen tasapainotuksen hallinnan lisäksi ymmärryksen, että erittäin hauraat muodostelmat eivät saa rikkoutua koska vahinko on peruuttamaton. Älä koske mihinkään äläkä katkaise tippukiviä sukeltaessasi. Pet Sementeryn alue on yksityisomistuksessa (pääsymaksu).
Lähdimme sukeltamaan ahtaita luolia pitkin. Välillä luola leveni ja välillä oli jopa isompia hallityyppisä tiloja. Paljon tippukiviä ja niiden alla Stalagmiitteja. Eläinten luita oli myäs tosi pajon monessa eri paikassa. Leukaluita, hampaita jne jne. Osa oli todella tumman ruskeita eli tosivanhoja, vaikka tuoreimmatkin olivat noin 10000 vuotta vanhoja. Paikoin tunneleissa ja suuremmissa onkaloissa (”halli” jossa doome eli kupolikatto) oli pimeitä ilmataskuja eli valoa ei näkynyt mistään. Muutamassa tosin oli katossa se pieni reikä josta siivilöityi auringonvaloa luolaan. Yhdessä oli jopa tikkaat tälläiselle reiälle.
Pet Sementeryssä oli todellapaljon ohjailunaruja jotka oli merkitty eri värein ja eri värisin suuntanuolin. Ohjailuköydessä oli myös paljon hyppyijä.
Sukelluspäiväkirjan kertomaa, sukelluskohde: Pet Sementery
- Maksimi sukellussyvyys 8,0 m
- Keskisyvyys 4,3 m
- Sukellusaika 38 min
- Alttiinaoloaika 38 min
- Ilmankulutus 13,2 litraa/min
- Näkyvyys, kritallin kirkasta vettä
- Veden lämpötila 25 asteta
- Ilman lämpötila 26 astetta
- Sää puolipilvinen / aurinkoinen.
Sukelluksen jälkeen söimme Pepen matkalla ostamat sandwichit ja lähdimme paluumatkalle sukelluskeksukseen, josta ostin sen perineisen sukelluskeskuksen T-paidan. Huuhdeltiin sukellusvarusteet, pakkasimme ne laukkuihin ja hyvästelimme sukelluskeskuksen henkilökunnan ja lähdimme kohti Tequilla Barrellia. Tämä ravintola oli muodostunut meille paikaksi, jossa joimme deko-oluen (pullo SOL:lia, 35 pesetaa) ja täytimme siellä myös sukellsupäiväkirjat. Kuittien mukaan käytiiin Tequilla Barrelissadeko-oluila 6 kertaa. Aina sama 2 SOL olutta ja 70 pesetaa.
Meksikon sukellukset tällä erää sukellettu, kotiin pitää palata
Hotellihuoneesen saavuttuamme alkoi suuri varusteiden kuivausoperaatio. Se alkaa sillä, että varusteet levitetään hotellin terassille (asuimme 2 kerroksessa) kuivumaan. Ulkona ne eivät kuitenkaan kuivu riittävästi, joten loopukuivatus tehdään hotellihuoneessa ja siihen käytetään kaikki mahdolliset keinot, katonpyörivää tuulettajaa ja huoneen ilmastointilaitetta hyväksi käyttäen. Kaikki kosteus on lisää kiloja matkatavaroihin, joka ei ole hyvä.
