Sukeltaminen virossa
Viron itsenäistyttyä uudelleen, siellä säädettiin laki joka lähes kielsi ulkomaalaisilta sukeltamisen. Myös Virolaisille sukeltamisesta tehtiin hyvin hankalaa. Laista tehtiin onneksi kuitenkin määräaikainen, ja tämä määräaika päättyi vuoden 2004 alussa, joten tällä hetkellä Virossa sukeltamista ei säädellä lainkaan. Uutta lakia on ryhdytty tekemään, mutta nuorella valtiolla, joka juuri liittyi EU:hun, on monia muitakin lakeja säädettäväksi, joten sukelluksista ei ole vielä lakia säädetty tai edes alettu kirjoittamaan.
Vaikka sukelluksia ei kontrolloida mitenkään (eikä lakia ole), niin Viron paikallinen merivartiosto (Eesti Piirivalve) haluaa, että jokaisesta sukellustapahtumasta ilmoitetaan sille etukäteen. Sen voi tehdä joko faksilla tai soittamalla Piirivalven Merevalvekeskukseen, puh +372 6922500 (Faksi 6922501). Ilmoituksessa ilmoitetaan veneen tunnitetiedot, missä sukelletaan ja kuinka monta sukeltajaa sukeltaa. Nimiä ei tarvitse ilmoittaa. Paikallisille mv-asemille ei kannata asiasta ilmoittaa, koska ohje on, että ilmoitukset tehdään keskukseen.
Koska sukeltaminen nyt vapautui Eestissä, iskuryhmämme tekivät tutustumiskäynnin Tallinnaan. Tarkoitus oli sukeltaa myös Dirhamissa, mutta vallitseva tuuli esti siellä sukeltamisen, joten sen päivän matkustus oli turhaa. No, tulipahan tutustutta Eestin maaseutuun, paikallisiin tienvarsikuppiloihin ja -kauppoihin sekä Haapsalun kaupunkiin.
Tallinna ja sen hylyt
Tallinnan lahti ja edusta on täynnä hylkyjä. Jo ennen 1900-luvun suuria rähinöitä Tallinan edustalle (ja lahdelle) oli uponnut kymmeniä sotalaivoja mm. 1700 -luvun suurissa meritaisteluissa. Varsinainen suuri yksittäinen tapahtuma, jossa hylkyjä tuli kahden päivän aikana vuoden 2004 tietojen mukaan noin 70 kpl, tapahtui II maailmansodan aikana, Tallinnan evakointien yhteydessä. Sittemmin Tallinnan evakoinnin aikana tulleiden hylkyjen määrä on uusien tietojen mukaan paljon suurempi.
Tallinnan evakointi
Elokuussa 1941 punainen laivasto joutui onnettomuuteen, joka jäi pysyvästi merisotien historiaan. Saksan armeija hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941 ja saartoi Tallinnan alueen 7.8.1941. Mottiin jääneiden neuvostojoukkojen asema kävi pian toivottomaksi, jolloin NL:n sodanjohto antoi luvan siirtyä meriteitse turvaan, Kronstadtiin. Tallinnan evakointia varten kaupungin satamaan ja redille kerääntyi yli 200 alusta. Kahden yön ja puolentoista päivän aikana niihin piti lastata 34000 ihmistä, 66000 tonnia sotatarvikkeita ja 2000 tonnia polttoainetta. Lastauksen käynistyessä Tallinnan satama oli jo saksalaisten tykistön ja ilmavoimien ulottuvilla. Heti ensimmäisenä päivänä venäläinen rahtilaiva Lunatsarskij saikin pommiosuman ja upposi satamaan. Seuraavana päivänä pommi tuhosi Tiir-nimisen moottoripurjehtijan, joka oli toiminut Viron meripuolustuksen esikuntalaivana. Neuvostoliittolaiset upottivat lähtiessään kolme alusta estämään saksalaisten myöhempää toimintaa. Pohjaan upotettiin s/s Gamma, s/s Mardus ja s/s Nord. Kovassa kiireessä s/s Gamman räjähdyspanos räjähti jo hinatessa. Monet alukset myös ajoivat yleisen sekasorron vallitessa karille. Niiden joukossa oli virolainen miinalaiva Keri, joka oli saanut Neuvostojoukoilta tunnusnumeron 1502. Vallattuaan Tallinan saksalaiset pelastivat aluksen karilta ja ottivat sen käyttöön.
Jumindan miinakenttä
Suomalaiset ja saksalaiset alukset olivat laskeneet miinoitteen Viron rannikolta Suomenlahden puoleen väliin. Tätä miinoitteita kutsutiin Juminda-miinoitteeksi. Saattue tavoitti Tallinan itäpuoliselle merialueelle lasketun Juminda miinoitteen klo 17. Virolainen rahtihöyry Ella törmäsi miinaan ja painui pohjaan mukanaan 850 ihmistä. Vain 49 ihmistä onnistutiin pelastamaan. Ellan tuhon jälkeen miinoja räjähteli siellä täällä jatkuvasti ja monta laivaa upposi. Lisäksi seuraavana päivänä saattueen kimppuun hyökkäsi saksalaiset syöksypommittajat, jotka ottivat maalikseen suurimat rahtialukset. Niiden mukana painui pohjaan tuhansia sotilaita. Tuhoutuneiden alusten tarkkaa lukumäärää ei tiedetä vieläkään, saati hukkuneiden määrää. Saksalaiset ilmoittivat aluksi tuhonneensa toistasataa alusta, mutta myöhemmin määrää tarkistettiin alas päin. Uusimpien (2004) virolaisten selvitysten mukaan evakoinnin yhteydessä upposi yhteensä 68 alusta. Yli viisikymmentä niistä kohtasi tuhonsa merimatkalla, muut haaksirikkoutuivat tai upposivat jo ennen lähtöä Tallinnasta satama-alueelle. Katastrofia tutkii mm. virolainen Mati Õun. Hän on laskenut eri lähteistä yhdistäen, että pakomatkalla sai surmansa arviolta 15500 – 1.000 ihmistä. Satoihin vuosiin ei ole kerralla menetetty näin monta ihmistä, edellinen taistelu jossa menetettiin näin monta ihmistä oli Lepanton taistelu vuonna 1571. Siinä arvioidaan kuolleen 27000 ihmistä.
Sukellukset Tallinnan lahdella
Koska tuuliolosuhteet haittasivat edelleen sukellustoimintaa ja Juminda -miinakenttään uponneet alukset ovat pääasiassa vielä löytymättä, sukelsi iskuryhmä vain Tallinan lahdella olevilla hylyillä. Tallinan lahti on täynnä hylkyjä, joista osa on NL:n puna-armeijan kierrätykseen laittamia. Antti oli ollut kesän alussa yhteydessä paikalliseen sukellusseuraan eli Maremark:iin (http://www.maremark.ee/eng/index.php), jonka kanssa sukelukset sovittiin. Oikeasti Maremark ei ole yhdistys, mutta se ei ole varsinaisesti kaupallinen firmakaan, vaikka se siltä ulos päin vaikuttaa. Kerhotiloissa on oma ”kauppa”, jossa on myynnissä ja vuokralla kaikenlaisia sukellusvermeitä. Maremark on oman sukeltamisen hoittamisesta kiinostuneiden henkilöiden yhteenliittymä ja se järjestää organisaationa leirejä, sukellusreissuja ja koulutusta. Tämän lisäksi siellä on henkilöitä jotka järjestävät sukellusreissuja omalla veneellään.
Kippari Rada
Meidän Kipparilla, Peep Radalla, on 4,5 metrinen RIB -vene, johon mahtuu 3-4 sukeltajaa. Lähtö tapahtui Piritan satmasta (siitä sillan kohdalta) ja ilmaa sai Maremarkin tukikohdasta. Hintaa sukelluksille tuli 20 € / kerta ja pullon täyttö 5 € / kerta. Sukelsimme kolmella hylyllä ja hienointa asiassa on se, että hylyt ovat koskemattomia. Mm. telegramit, puhetorvet, messinkiset lamput ja suihkuputket olivat vielä hylyissä, jopa irtotavaraa löytyy. Tietenkin ruorit, potkurit yms. ovat paikallaan. Joten sukelluskielto on purrut, hylyt ovat vielä näkemisen arvoisia. Mikäli olette kiinostuneita Peep:in kipparointipalveluista, voi häneen ottaa yhteyttä sukellsuseuran kautta (lopussa nettiosoite).
Miinanraivaaja. Minesweeper wreck, Estonia.
Vanha Neuvostoliiton aikainen Ivana luokan puinen miinanraivaaja, jonka Neuvostoliiton väkivaltakoneiston puhtaanapito-osasto oli loppusijoittanut Tallinnanlahdelle 17-18 metrin syvyyteen. Miinanraivaajan yksi ominaisuus on, ettei se saa olla magneetinen, joten puu on ollut aikanaan hyvä rakennusaine. Hylky on ehjähkö, noin 25…30 m pituinen kalustolautan tyylinen alus, jonka keula on vielä ehjä (kansi paikallaan), mutta perä on romahtanut. Keulassa on ruumatiloja ja kaksi ruumaluukkua.
Sukelluksen maksimi syvyys oli 17,7 metriä keskisyvyydelllä 16,7 metriä. Sukelluksen pituus oli 35 min. Näkyvyys oli noin 2-3 m.
Sijainti:
N59° 28,887′
E24° 43,556′
Hinaaja Tutti. Tugboat Tutti, Estonia
Hinaaja Tutti rakennettiin vuonna 1898 Hampurissa Thomas Clayhill & Sons -yhtiölle. Se upposi 21. marraskuuta 1944 magneettimiinan räjähtäessä. Yksi miehistön jäsen kuoli, koska hän jäi jumiin konehuoneeseen. Tutti sijaitsee lähellä Aegnan saarta. Se on melko hyvin säilynyt ja jopa ruori on edelleen paikallaan. Keulakannella on joku iso pumppu. Konehuoneen valoventtiilit ja luukut ovat paikallaan. Hylyn alla on vanha puu -tukkinen ankkuri (Martan ankkurin kokoinen), joka on aivan eri aikakaudelta. Hylky näkyy selvästi kaiussa.
Hylky lepää kölillään tasaisella pohjalla. Muutama fakta tästä melko ehjästä hylystä.
- Keulasuunta 300 astetta
- Pituus noin 20 m
- Potrkuri ja peräsin paikallaan
- Ruoti metallia puisilla tapeilla
- Vanha tukkiankkuri hylyn alla, tukki kokonaan näkyvissä paapurin puolelle laivan perässä.
- Kaapeli menee hylyn keulan yli
Sukelluksen maksimi syvyys oli 15,8 metriä ja kesto 45 min. Näkyvyys noin 3-4 m.
Sijainti:
N59° 33,752′
E24° 44,858′
Hinaaja Heino. Tugboat Heino, Estonia
Hinaaja Heino on noi 25 metriä pitkä melko ehjä hylky, jossa on höyrykone ja -pannu sisällä. Hylyn kannelta löytyi irtonaisena messinkinen lamppu, messinkinen suihkuputki ja kompassin / ruorin jalka. Hylyn konehuoneeseen on mahdollsta sukeltaa, siellä on höyrykoneen ja -pannun lisäksi mm. telegrammin ja puhetorvi (puhetrovi galleriakuvassa). Kannella, konehuoneen skailetin vieressä (paapurin puolella) on messinkinen suihkuputki. Hylyn savupiippu makaa paapurin puolella pohjassa, kahdessa osassa. Peräsin (ja peräsinkoneisto) ja potkuri ovat paikallaan. Ohjaamohytti oli tuhoutunut. Hylyn keulasuunta on suoraan itään ja pohjan syvyys on n. 15 m.
Hinaaja Heino (entinen ”Kenraali Surovtsev) rakennettiin vuonna 1902. Riiassa. Heino upposi 21.11.1944, kun aluksen vieressä räjähti magneettimiina. Kolme miehistön jäsentä kuoli. Hylky on lähellä Aegnan saarta. Räjähdys on irronnut osan konehuoneen seinästä ja kapteenin silta, muu osa aluksesta on melko hyvin säilynyt. Heino on pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja hyvä kohde aloittelijoille.
Sijainti:
N59° 34,179′
E24° 44,526′
Polaris (N59° 33,5′ E24° 44,3′)
Suomessa v. 1917 rakennettu puinen kolmimastoinen puupurjealus, jonka pituus on 35 m. Se upposi II maailmansodan aikana (1941) pommin osumasta seuranneen räjähdyksen jälkeen. Tallinan lahdelle. Hylky lepää noin 22…26 m syvyydessä, hylyn kannelle on 22 m. Kansi on ehjä, yksi kolmesta mastosta lepää pohjassa hylyn vieressä.
Bungsberg (N60° 10,2′ E26° 16,1′)
Tämä on Tallinnalaisten paikallinen Alca, mutta sen pituus on jopa 75 m. Pohjaan on n. 39 m ja kannelle runsas 30 m. Bungsberg upposi ajettuaan miinaan vuonna 1943. Hylky on kuulema hienoin kohde Tallinnassa (suurin osa hylyistä on siis vielä löytymättä) ja se on Tallinan edustalla, noin 15 mpk:n päässä Piritasta.
Hylkyjä vielä runsaasti löytymättä
Viistokaikuluotaimen käyttö Virossa on aivan vapaata (toisinko täällä meillä kotosuomessa), sitä ei rajoiteta mitenkään. Virolaiset ovat hyvin kiinostuneita tekemään yhteistyötä Suomalaisten kanssa, varsinkin jos puhutaan viistokaikuluotaimesta. Mutta myös perinteisillä menetelmillä Viron hylkyjä on mahdollista löytää, onhan Suomenkin hylyt suurimmaksi osaksi niin löytyneet. Juminda miinakenttään uponneiden alusten lisäksi ainakin Viron länsipuolella oleva Vahematala on kuulema hylkyjen hautausmaa. Siellä lepää paljon sodanaikana Latviasta lähteneitä Neuvostoliittolaisia aluksia, jotka ajoivat Saksalaiseen miinakenttään.
Meteorin tekemä monttu
Erikoisuus Dirhamin lähellä on meteoriitin tekmä kraateri. Siinä on jossain nurkassa pystysuora seinä, joka tippuu npoin 10 m syvyydestä aina 60 m syvyyteen. Maakerrostumat on näkyvissä. Meteoriitti on tehnyt kraaterinsa yli 550 miljoonaa vuotta sitten, ja se on suosittu sukelluskohde nykyisin.
Lisää Viron sukeltamisesta: http://www.maremark.ee
